Ei ole Ville miettinyt...

Joo ei ole tullut tänne taasen vähään aikaan kirjoiteltua mitään, mennyt kouluhommien parissa nämä pari viime viikkoa. Mutta nyt kun taas lähdin miettimään, niin miksenpä kirjoittaisi tännekin? Eli tänään, pohdinnan aiheena on:

Mikä tekee meistä hyvän ihmisen?

Tällainen kysymys tuli tuossa päivänä eräänä mieleeni. Ja oikeastaan en ole vielä löytänyt vastausta tähän kysymykseen, mutta jaanpa ainakin ajatuksiani asiasta. Aion aloittaa esittämällä muutaman ajatuksen siitä, mitä muut ovat sanoneet aiheesta. En nyt ota ketään linssin alle suoraan, lähinnä yleisiä mielipiteitä. Joten eiköhän mennä siis suoraan asiaan.

1. Uskonto/Usko

Ehkä yksi eniten kuulemistani väitteistä. Usko Jumalaan, Budhan opetuksiin tai lentävään sphagetti-hirviöön (googlaa, jos et tiedä mistä puhun) uskominen edistää hyvänä ihmisenä toimimista. Monet myös väittävät että jos et ole oikeassa uskossa, et voi olla hyvä ihminen. Ja tämä väite, etenkin, saa vereni kiehumaan.

Se, että joku uskoo esimerkiksi Jeesuksen pelastustyöhön ei vielä tee hänestä hyvää ihmistä. Etenkin jenkkilän suunnalta löytyy ihmisiä, joiden käytös ei ole lähelläkään hyviä tapoja, saati sitten suvaittavaa. Ja kuitenkin he ainakin väittävät uskovansa Jeesuksen sovitukseen ja samassa lauseessa sanovat että syntiset joutavat helvettiin. Kuullostaako tämä jostakusta hyvältä ihmiseltä? Jos näin on, suosittelen puhumista jollekin. Vakavasti.

Entäpä Lähi-Idän kriisi? Uskonnolisista kiihkoilijoista on siellä tällä hetkellä enemmän harmia kuin hyötyä. Itsemurhalla pääset nirvanaan, väärä uskoisten on kuoltava, et cetera, et cetera. Entäpä ennen muinoin ristiretket? Ristiretkille lähetettiin niin kirkonmiehiä kuin sotilaita. Olivatko he hyviä ihmisiä? No, en tiedä, mutta johtajat siihen aikaan eivät ainakaan.

Ja älkää nyt hyvät ihmiset käsittäkö väärin. Allekirjoittanut itse uskoo hyvinkin Kristuksen pelastustyöhön, vaikkakin minussa taitaakin olla aikamoinen osa agnostikkoa. Mutta pointtini onkin se, ettei usko pelkästään tee hyvää ihmistä. Kristinuskossa on toki useita hyviä ohjeita (Jeesuksen opetukset, kultainen sääntö(palaan näihin vielä)) hyvään elämään ja oikeamieliseen toimintaan. Tästä hyvinkin köykäsenä aasinsiltana otetaan toinen ääripää, eli

2. Ateistit

Ei ehkä yhtä yleinen kuin edellinen, mutta kasvava väite. Yhä enemmän näkee netissä lukiessa palstoja sun muita, että jos joku kertoo olevansa kristitty, niin ensimmäisenä tuodaan esiin kristittyjen "huonoja puolia", eli niitä joita media meille levittää. Otetaan nyt vaikka esimerkeiksi Päivi Räsäsen lausunnot ja katolilaisten pappien lasten hyväksikäyttö. Koen nämä molemmat melkoisen naurettaviksi vastalauseiksi kristinuskoa vastaan. Se, että Räsäsen Päivi menee möläyttämään jotain, mikä ei sovi nyky-yhteiskuntaan lainkaan, ei ole kirkon, saati sitten uskovien, yleinen mielipide. Se on yhden poliitikon mielipide, joka sattuu edustamaan kristillistä puoluetta. Entäpä lasten hyväksikäyttö? Se, että jotkin papit käyttävät hyväksi lapsia ei pitäisi leimata koko uskontoa. Jos joku peräkylän Pertti käyttää lastaan hyväksi, se pysyy julkisuudessa ehkä viikon tahi kaksi. Mutta pappi? Härre good, tästä paasaamisesta loppua ei näy. Eivätkö papit muka ole ihmisiä?

Oletteko myöskään koskaan miettineet, että Raamatun mukaan ihminen on paha? Toistan kysymyksen; eivätkö papit muka ole ihmisiä? Kyllä, kyllä ovat. Ihmiset ovat erehtyväisiä. En sano etteikö lasten hyväksikäyttö olisi väärin, sillä se on, ja jos joku sellaista harrastaa, on hänellä vahvasti jotain pielessä korvien välissä. Ja jos pappi tekee tällaista, mielestäni hän on täysin väärässä ammatissa.

Nykyajan tapahtumien myötä olen yhä useammin kuullut lauseen "uskonnoista on vain harmia". Tosin nämä ihmiset eivät ymmärrä, että monet uskonnot ovat tuoneet myös paljon hyvää ihmiskunnalle. Miettikää vaikka Budhan opetuksia. Ne ovat rauhan ja viisauden opetuksia. Ihan kaikkea toki en mene allekirjoittamaan, mutta silti. Ihmiset kuten Dalai Lama ja Martin Luther King Jr. olivat molemmat hyvin uskolleen omistautuneita ihmisiä, ja samalla rauhan nobel-palkinnon saajia. Ja uskon kuitenkin siihen, että eivät ateistit ole yhtään sen puhtaampia pulmusia kuin me muutkaan.

3. Ihmisten teot

Tämä on ainoa, josta olen löytänyt yhtään mitään järkeä. Ihmisten tekojen tulisi määrittää ihmisten hyvyys, ei heidän uskomustensa. Mutta, kuten kaikissa muissakin edellisissä, tässäkin on näitä "väärinkäyttäjiä".

Otetaan nyt esimerkiksi absolutistit tai kasvissyöjät. Ja nyt jos olet jompikumpi edellisistä, pyydän syvästi ettet vedä herneitä nenään ennen kuin saan asiani kerrottua loppuun. Kummassakaan elämäntavassa ei mielestäni ole mitään vikaa. Ainoa mikä saa näissä vereni kuohahtamaan on se jos joku alkaa valistaa kuinka paljon parempia ihmisiä he ovat kuin muut. Oikeasti? Sekö, että juon oluen tai kaksi silloin tällöin tekee minusta pahan ihmisen? Tai se että haluan joskus nauttia maittavasta liharuuasta? Yleensä haluan olla mukava ihmisille, jopa niille jotka eivät välttämättä ole ihan niin mukavia minulle, mutta tälläinen... paasaaminen on mielestäni vihoviimeinen asia. En ymmärrä miten joku voi ajatella noin. Jokin asia, kuten lihan syömättä jättäminen ei tee sinusta vielä yli-ihmistä. Jos itse pidät sitä parempana, olkoon niin, mutta älä tule kertomaan sitä minulle, jollet ole ihan satavarma, että olet valmiina jonkinlaiseen kohtaukseen.

4. Summa summarum

Mielestäni jos joku tekee asioita oikein, esimerkiksi auttaa lähimmäistään, tekee toisesta hyvän ihmisen. Ei se että uskoo johonkin, ei se että ei usko mihinkään tai se että tekee tai jättää tekemättä jotain. Ne eivät pelkästään riitä. Ihmistä eivät pahenna hänen musiikkimakunsa tai ruokatottumuksensa. Ihmistä eivät paranna tämän uskomukset. Ihmisten tulisi mielestäni toimia kultaisen säännön mukaan. Jos et usko Jumalaan niin jätä vaikka se osa pois, mutta noudata edes sitä toista; "Tee toisille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän." Tämä on oma mielipiteeni. Mitä mieltä sinä olet? Kerroppa se minulle. Olen valmiina keskustelemaan asiasta, niin kauan kun keskustelu pysyy järkevänä.

Toivottavasti tämä aiheutti teissä edes jotain pohdintaa tai tunteita. Kohti parempaa tulevaisuutta.

Ville

"Lukea kuin piru Raamattua"

En tiedä kuinka paljon itse liikutte internetsin ihmeellisessä maailmassa, mutta itse vietän siellä toisinaan vähän liikaakin aikaa. Ja etenkin erilaisilla viihdesivustoilla, kuten Riemurasia tai FunnyJunk. No siellä aina silloin tällöin tulee vastaan erilaisia "postauksia" Raamatusta, yleensä niin että ensin joku on heittänyt jonkun lainauksen siihen, jonka toinen sitten "älykkäästi" kumoaa Raamatusta ottamallaan toisella kohdalla.

Ja nyt erästä taistelutoveriani lainatakseni, minnuu ärsyttää tämä tälläinen. En ole täysin varma, ärsyttääkö minua enemmän se että ihmiset käyttävät Raamattua näin väärin vai se että kuinka yksinkertaisia ne alkuperäiset kirjoittajat ovat olleet. Mahdollistahan sekin on että ne ovat vain editoituja näyttämään sellaisilta, mutta kukapa sitä tietää. Ja en nyt väitä olevani mikään järjen jättiläinen itsekkään, saati sitten teologi, mutta silti sellainen perustietämys Raamatusta kannattaisi omata.

No ajattelin tässä nyt kuitenkin käydä läpi pari yleisimmin käytettyä "vasta-argumenttia" mitkä Raamatusta löytyy.

1. Mooseksen lait

Näistä nyt useimmiten kuulee ja näkee. Yleisimmin käytetyt on yleensä nämä kivittämisiä koskevat lait.

Tämä on loppujenlopuksi varsin peruskauraa ja helppo kumota. Tuohon aikaan ihmiset olivat kaikki syntisiä, ja synnistä täytyi maksaa, joko hengellään tai uhrilla. Eli sen sijaan että sinut kivitettäisiin hengiltä, voit uhrata jonkun eläimen (joka sekin oli hyvin tarkasti määritelty että mikä kelpasi), joka tavallaan kuolee puolestasi. Näin siis toimittiin ennen Jeesuksen ristinkuolemaan.

Jeesus toimi lopullisena uhrina, sovittaen koko maailman synnit. Se ei siltikään tarkoita sitä että voisimme elää täällä miten tahdomme. Siksi meillä on lait. Maissa omansa sekä joitain maailman laajuisia lakeja. Kuolemanrangaistukset ovat esimerkiksi jo lähes kokonaan kitkeytyneet pois maailmasta niiden epäinhimillisyyden takia.

Vaikka uskossa olevia kuinka sanotaan vanhanaikaisiksi, se ei siltikään tarkoita sitä että elämme kaikkea Raamatussa sanottua pilkulleen. Esimerkiksi jos nyt joku vaikka olisikin homo, emme me lähde etsimään sopivan kokoisia kiviä ja neuvomaan toisillemme parhaita heittotaktiikoita. Ei, me saatamme korkeintaan sanoa sanasen, ja rukoilla tämän puolesta.

2. Paavalin kirjeet

Paavali on tunnettu siitä että hän oli kiivas mies. Ensin kiivas Jeesuksen seuraajien vainoa, sen jälkeen kiivas Jeesuksen seuraaja. Mies joka toimi ennen kuin ehkä aina ajatteli asiansa loppuun asti.

Kirjeet sisältävät joitain kohtia joissa annetaan varsin radikaaleja ohjeita. Kirjeethän ovat kirjoitettu siis Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen, joten näihin ei voida soveltaa täysin samaa proseduuria kuin aikaisemmassa tapauksessa. Mutta jälleen, kun luetaan pirun lailla Raamattua, jää aina jotain huomaamatta.

Kirjeet nimittäin muuten sisältävät paljon nimenomaan nykypäiväänkin sopivia elämänohjeita. Ja jos kirjeitä lukee kokonaisuutena huomaa, että loppujen lopuksi siellä puhutaan paljon enemmän Jumalan armosta kuin synneistä rangaitsemisesta.


Jos olisin oikein viitseliäs, niin jatkaisin vielä kirjoittamista, mutta kello on jo huomisen puolella, joten taidan jättää tähän. Siinä nyt kuitenkin minun lyhyt avautumiseni tästä ah niin rasittavasta ihmisten tavasta. Antakaa toisten uskoa rauhassa, siitä tarvitse kenellekkään lähteä kuittailemaan.

Pienet aihealueet on kivoja: Erilaiset ihmiset

Juh elikkäs... ihan tällaisella pikku aiheella ajattelin aloittaa.

Aina silloin tällöin sattuu törmäämään ihmisiin, jotka eivät kerta kaikkiaan voi käsittää että ihmiset ovat toisenlaisia. Itselleni ihmisten erillaisuus on täysin normaalia, kuten myös toisten ajatusmallien arvostaminen. Olen 12 vuotiaasta asti ollut aktiivisesti mukana kaikenlaisessa kansainvälisessä toiminnassa, ja siellä kyllä oppii kuinka erilaisia ihmiset voivat olla.

No esimerkiksi silloin kun olin 12, olin Ruotsissa CISV:n (Children's International Summer Village, googlatkaa jos tarvitsette lisätietoa) kansainvälisellä 3 viikon pituisella leirillä. Lapsia oli kustakin maasta 4, 2 poikaa ja 2 tyttöä, 1 täysi-ikäinen johtaja sekä satunnainen määrä apuohjaajia. CISV on täysin poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton järjestö. Leirillä pidimme hauskaa toisten lasten kanssa välittämättä heidän ulkonäöstään, kulttuuristaan tai uskomuksistaan. Silloin ajattelin että kaikki tässä maailmassa ajattelevat samoin. Leiri oli yksi elämäni parhaista reissuista.

Myöhemmin, olen käynyt eri tapahtumissa joista olen löytänyt samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Ihmisiä, joille toisen ihmisen tausta, ulkonäkö tai uskonto ei merkitse käytännössä mitään, kunhan ihminen on hyvä tyyppi. Tällaisten ihmsten kanssa tulee helposti toimeen, sillä he ovat ennakkoluulottomia. He ensin itse tutustuvat toiseen ennen kuin tekevät mitään johtopäätöksiä minkälaisia ihmisiä he ovat.

Noh, nyt olen kaksikymppinen, armeijan käynyt ja jo jonkin verran maailmaa nähnyt nuori. Kuvitelmat siitä, että jokainen ihminen tällä maapallolla olisivat yhtä suvaitsevaisia kuin minä ovat romuttuneet jo useaan otteeseen. Siltikin aina joskus hämmästyn kuinka musta-valkoisena jotkut ihmiset näkevät maailman. Tähän voisin ottaa esimerkin tuolta varusmiespalvelus ajastani.

Olin itse juuri tulossa syömästä, ja kun pääsin tupaan huomasin että siellä oli jo aloitettu tuvan siivoaminen. Jo käytävään kuulin että tuvassa käytiin kiivasta keskustelua. Kun pääsin tupaan, ymmärsin että siellä käytiin keskustelua homoista. Itse olen puinut kyseistä aihetta aikasta monen ihmisen kanssa ja olen päätynyt sellaiseen tulokseen että kuka minä olen toista tuomitsemaan? Oikeasti, ei meistä kukaan ole niin puhdas pulmunen tällä planeetalla että voisi toista tämän seksuaalisuuden takia tuomita. Noh, tupa oli tässä vaiheessa jakautunut aikasta lailla kahtia asiassa, että ovatko homot sellaisia joiden kanssa voi jopa tulla toimeen vai sellaisia jotka vain pitäisi viedä niin sanotusti saunan taakse. Päätin kuitenkin jossain vaiheessa itsekkin liittyä keskusteluun ja jossain vaiheessa alkoi maltti hieman huveta. Sitten päätin kysyä eräältä tupalaiseltani seuraavan kysymyksen:
"Mitä sie tekisit, jos siun paras kaveris nyt soittas sulle, ja kertois olevansa homo? Muuttasko se teijän kaverisuhdetta yhtään mitenkään?"
Johon kaveri töksäyttää: "No sit se ei ois miun kaveri."
...
Olin haljeta kiukusta. Yritän ymmärtää mahdollisimman paljon ihmisten mielipiteitä ja ottaa ne suvaitsevasti vastaan mutta tuossa kohdassa meinas mennä hermot. Tai no, menikin. Miten kukaan voi oikeasti ajatella  noin mustavalkoisesti? Hylätä todennäköisesti usean vuoden ystävyyden sen perusteella että mikä on toisen seksuaalinen suuntautuminen? En vain voi käsittää sellaista ajattelutapaa. En vain voi. Myöhemmin käytiin keskustelua muistakin aiheista, mm. maahanmuuttajista ja uskomuksista. Niistä saatiin hyvinkin pitkälti samanlaisia keskusteluja.

Siirtykäämme takaisin nykypäivään. Muutin tuossa viime lauantaina (10.8.2013) uuten asuntoon, soluasunto, jossa jo siis asusti 3 asukasta. Solussa on siis 3 huonetta, mutta toisessa asuu kämppikseni lisäksi tämän tyttöystävä. Nämä kaikki 3 ovat maahanmuuttajia, yksi jostain päin Afrikkaa ja pariskunta on lähi-idästä. Yhteiselo sujuu vaivatta, vaikkei sosiaalista kanssakäymistä juuri ole. Kaikki hoitavat omat tiskinsä eikä toisten ruokiin puututa. Se että näytetään kaikki erilaisilta tai että uskotaan eri asioihin, ei niillä ole mitään merkitystä.

Summa summarum, kaikissa meissä on vikoja. Osalla niitä on enemmän, osalla vähemmän. Osalla ne ovat vakavia, osalla lievempiä. Kaikki me olemme erilaisia. Kaikilla meillä on oma mieli ja mielipiteet. Jos sinulla on ennakkoluuloja jostakin, ota asiasta selvää. Jos se on henkilö, mene tutustumaan tähän. Sillä tavalla saat itse tietää varmiten, mikä on asian oikea laita. I rest my case.